Pienen alkukankeuden jälkeen on hommat alkanut luistamaan aika hyvin. Paikallisiin ihmisiin ja muutamaan espanjalaiseen työssäoppijaan ollaan tutustuttu. Töissä uusia asioita ollaan opittu paljon. Ensimmäiset päivät meni katsellessa miten ruoat täällä valmistetaan. Loppuviikosta annokset alkoi jo muodostua jo omasta takaa.
Tämän viikon jatkan vielä keittiössä, jonka jälkeen vaihdamme Annen kanssa rooleja ja vaihdan tarjoilijaksi.
Mikko
Kieltämättä väsymys aamuisin on erittäin suuri, vieläkin. Täällä siis aika on tunnin taakse suomesta.
En tiedä johtuuko se siitä, vaiko kun herään erittäin usein kirkon kellojen soittoihin, ne soivat koko yön joka toinen tunti.
Mutta muuten fiilikset ovat hyvät, työpaikka on hyvä vaikka en ole päässyt vielä tekemään ruokia, leipomuksia olen saanut tehdä.
Työpaikkaa johtaa koko perhe ja sen välillä huomaa, pieniä sanaharkkoja heillä on tullut mutta niistä huolimatta työpaikkana oikein hyvä.
Itse täytyy olla oma-alotteinen, että pääsee tekemään jotain, muuten saa aikalailla vaan seistä.
Ruoat ovat olleet maukkaita, vaikka joka päivä on tullut nyt syötyä pastaa.
Voin kertoa, että en tule vähään aikaan syömään pastaa, kun pääsen kotiin.
Janina
Viikkoihin on mahtunut paljon surua, iloa, naurua sekä itkua. (Pääosin onneksi naurua ja iloa).
Pienessä ajassa olen oppinut paljon uusia asioita Celanon kulttuurista ja tavoista, tutustunut uusiin ihmisiin sekä muutamaan koiraan.
Työpaikka on tullut jo aika tutuksi, kuten myös työntekijät. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen olen päässyt hyvin perille heidän tapoihinsa.
Töihin on kiva mennä kun ei ole kiire aamuisin ja saa nukkua.
Tarjoilun kautta olen päässyt myös tapaamaan paljon mukavia asiakkaita, jotka ovat olleet hyvin kiinnostuneita meistä sekä siitä että mitä suomalainen tekee Celanossa.
Tämän viikon jälkeen pääsenkin tekemään töitä keittiön puolelle.
Anne
Aika täällä on kulunut oikein mukavasti. Tykkään ravintolasta, jossa työskentelen. Ilmapiiri töissä on todella hyvä, meille ollaan mukavia ja olemme päässeet maistamaan monia uusia ruokia. Itse ruoka-annoksia en ole päässyt vielä tekemään, vaikka annoksien tekoa olen seurannut joka päivä.
Päivät töissä kuluvat nopeasti, sillä tekemistä kyllä riittää, vaikka ei erikseen sanotakkaan mitä pitää tehdä. Siivottavaa löytyy aina.
Yhteistä kieltä ravintolan omistajien kanssa ei löydy, mutta elekielellä pääsee jo pitkälle.
Täällä olo on ollut todella mahtavaa, mutta myös ihana ajatella että kohta pääsee kotiin perheen luo ja omaan sänkyyn.
Katriina
 |
| kuvat Hotel Ristorante Le Gole:n ylätasanteelta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti