Viimeisiä viedään

Moikka!
Tänään ollaan viimeistä päivää täällä Italian Celanossa. Ajattelimme nyt kirjoittaa hieman viimeisistä viikoista ja perjantai-illan Pizza partystä.
Viikot ovat menneet nopeammin kuin odotimme ja tänään onkin jo lähtöpäivä.

Kaikki alkoi kielikurssilla, jossa meille opetti aivan mahtava tsemppari Giulia, joka on ollut muutenkin avuksi täällä ollessa.
Toisella viikolla meillä alkoi työt; Katriinalla ja Janinalla Hotel Ristorante Il Rifugio ja Annella ja Mikolla Ristorante Cittadella.

Opimme työpaikoilla todella paljon uutta, huolimatta siitä että työjakso oli lyhyt.

Näiden viiden viikon aikana olemme tutustuneet moniin uusiin ihmisiin, nähneet paljon asioita sekä oppineet reippaasti asioita.

Eilen tosiaan olimme syömässä pizzaa Amfi:n pizza partyissä ,johon oli kutsuttu kaikki tällä hetkellä Italiassa olevat opiskelijat.
Pizzat olivat erittäin maukkaita!
Mikko otti tonnikalapizzaan, Janina salamipizza, Anne joutui valitettavasti ottamaan vegaanisen, ei ollut kuin kaksi pizzaa hänelle tarjota.
Katriina otti saman kuin Mikko, mutta ilman juustoa.

Hyvät, antoisat muistot jäävät meille mieleen.
Tahdomme kiittää Novidaa tästä reissusta ja kaikkia, ketkä olivat reissumme tukena ja apuna.

Tämä reissu varmasti kasvatti ja opetti meitä lisää.

Kiitos! Grazie!

Rooma

Kävimme eilen Roomassa kiertelemässä ja ostamassa tuliaisia.

Lämpöä riitti ja pieni sadekuurokaan ei haitannut.

Emme lähteneet Roomaan katsomaan nähtävyyksiä, koska Celanossakin niitä on riittänyt ja nähtävää oli siltikin. 

Ostimme juna-asemalta lipun jolla pystyi käyttämään metroa ja bussia vuorokauden.

Aluksi oli hieman vaikeuksia metroverkoston laajuuden vuoksi, mutta loppujen lopuksi se olikin aika helppoa kun luopui hetkeksi suomalaisuudestaan ja kysyi neuvoa.

Kävimme Roomassa myös cappucinolla, mukavaa vaihtelua pikakahvin ja espresson tilalle. 

                          

Näimme myös mielenosoituksen työoikeuksista.

Joka kadunkulmassa riitti pieniä matkamuistokojuja sekä myyjiä tarjouksineen.

Päivä oli vauhdikas ja käveltyjä kilometrejä riitti, illalla uni maittoi.

Meidän on hieman vaikea uskoa että alle viikon päästä saamme sanoa arrivederci Italialle, aiomme kuitenkin ottaa koko ilon irti viimeisistä päivistä.

Viikot käyvät vähiin

Alle kaksi viikkoa täällä enään.
Fiilikset kieltämättä hieman outo ja ehkä myös haikea, rutiiniin on alkanut jo tottua ja ei tämä ole niin paha juttu mitä aluksi saattoi olla.

Työpaikan rutiinista on alkanut saaman kiinni.
Kokemuksia on jo kertynyt, uusia ruokia opittu ja tekniikoita.
Työnteko täällä on siis täysin erillaista mitä Suomessa, täällä ei niinkään oteta stressiä ruokien valmistuksesta, täällä tehdään rauhassa, hitaasti mutta varmasti.

LUSIKKALEIPIÄ! Työntekijät rakastuivat niihin täysin.

Teimme kahvin ja aprikoosin makuisia.
Janina & Katriina 

Tulevana lauantaina olisi tarkoitus mennä Roomassa käymään.
Ostamaan viimeiset tuliaiset ja näkemään vähän nähtävyyksiä.
Ensiviikolla saakin jo ruveta miettimään asuntolan siivoamista ja tavaroiden pakkaamista.

Vinkkejä opiskelijoille, jotka saapuvat Celanoon

Ajattelimme koota asioita seuraaville opiskelijoille, jotka saapuvat Celanoon.
Mitä kannattaa pakata, mitä nähtävyyksiä täällä on.

Kun pakkaat:
Ehdottamasti villasukat! Vaikka ne ei tulisi ekana mieleen pakata, suosittelemme, iltoisin olet kiitollinen niistä. Esim. meidän asuntolan lattiat on iltoisin todella kylmät, vetää jaloista jos jonkin verran.
Meillä ei ole ollut nyt viikkoon pattereita käytössä, sulakkeet varmaankin menny.
Kun menee nukkumaan, on erittäin kylmä juurikin jaloista.

Kannattaa myös pakata lämpimiäkin vaatteita, ettei vain kesäisempiä vaatteita, yöt ovat kylmiä.
Sadevarustus on myös kova sana, täällä on nyt ollut muutamina päivinä todella sateisia kelejä.
Mukavat kengät, täällä tulee jos jonkin verran käveltyä.

Nähtävyyksiä:

Castello piccolomini

Serafini Sport: 

Mahdollista lasketella talvisin. 

Pyörillä mahdollisuus lähteä vaeltamaan.

Puolivälissä ollaan!

Tämä viikko alkoi kylmissä fiiliksissä kun lämpömittari on pomppinut 4-10 asteen välillä. Eilen tiistaina sateli taivaalta jopa lunta. Kotiin lähtöön enää 17 päivää. Tänään ajateltiin koota yhteen kaikkien henkilökohtaisia fiiliksiä.


Pienen alkukankeuden jälkeen on hommat alkanut luistamaan aika hyvin. Paikallisiin ihmisiin ja muutamaan espanjalaiseen työssäoppijaan ollaan tutustuttu. Töissä uusia asioita ollaan opittu paljon. Ensimmäiset päivät meni katsellessa miten ruoat täällä valmistetaan. Loppuviikosta annokset alkoi jo muodostua jo omasta takaa.
Tämän viikon jatkan vielä keittiössä, jonka jälkeen vaihdamme Annen kanssa rooleja ja vaihdan tarjoilijaksi.

Mikko

Kieltämättä väsymys aamuisin on erittäin suuri, vieläkin. Täällä siis aika on tunnin taakse suomesta.
En tiedä johtuuko se siitä, vaiko kun herään erittäin usein kirkon kellojen soittoihin, ne soivat koko yön joka toinen tunti.
Mutta muuten fiilikset ovat hyvät, työpaikka on hyvä vaikka en ole päässyt vielä tekemään ruokia, leipomuksia olen saanut tehdä.
Työpaikkaa johtaa koko perhe ja sen välillä huomaa, pieniä sanaharkkoja heillä on tullut mutta niistä huolimatta työpaikkana oikein hyvä.
Itse täytyy olla oma-alotteinen, että pääsee tekemään jotain, muuten saa aikalailla vaan seistä.
Ruoat ovat olleet maukkaita, vaikka joka päivä on tullut nyt syötyä pastaa.
Voin kertoa, että en tule vähään aikaan syömään pastaa, kun pääsen kotiin.

Janina


Viikkoihin on mahtunut paljon surua, iloa, naurua sekä itkua. (Pääosin onneksi naurua ja iloa).
Pienessä ajassa olen oppinut paljon uusia asioita Celanon kulttuurista ja tavoista, tutustunut uusiin ihmisiin sekä muutamaan koiraan.
Työpaikka on tullut jo aika tutuksi, kuten myös työntekijät. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen olen päässyt hyvin perille heidän tapoihinsa.
Töihin on kiva mennä kun ei ole kiire aamuisin ja saa nukkua.
Tarjoilun kautta olen päässyt myös tapaamaan paljon mukavia asiakkaita, jotka ovat olleet hyvin kiinnostuneita meistä sekä siitä että mitä suomalainen tekee Celanossa.
Tämän viikon jälkeen pääsenkin tekemään töitä keittiön puolelle.

Anne


Aika täällä on kulunut oikein mukavasti. Tykkään ravintolasta, jossa työskentelen. Ilmapiiri töissä on todella hyvä, meille ollaan mukavia ja olemme päässeet maistamaan monia uusia ruokia. Itse ruoka-annoksia en ole päässyt vielä tekemään, vaikka annoksien tekoa olen seurannut joka päivä.
Päivät töissä kuluvat nopeasti, sillä tekemistä kyllä riittää, vaikka ei erikseen sanotakkaan mitä pitää tehdä. Siivottavaa löytyy aina.
Yhteistä kieltä ravintolan omistajien kanssa ei löydy, mutta elekielellä pääsee jo pitkälle.
Täällä olo on ollut todella mahtavaa, mutta myös ihana ajatella että kohta pääsee kotiin perheen luo ja omaan sänkyyn.

Katriina

kuvat Hotel Ristorante Le Gole:n ylätasanteelta

Celanon plussat ja miinukset

Chiao!
Tänään olisi aiheena Celanon positiiviset ja negatiiviset puolet. Negatiivisia ei montaa ole, mutta ajattelimme kuitenkin kirjata ne ylös tulevia opiskelijoita varten, jotta osaavat varautua.
Suurimmaksi osaksi olemme nauttineet ajastamme täällä.

Tässä näkymiä meidän parvekkeelta.

Aloitetaan sitten niistä positiivista puolista:

- Ilmat ovat olleet hyviä. Välillä sataa, mutta ilma on silti lämmin.
- Ihmiset ovat mukavia, ja moikkaavatkim usein vastaantullessaan. Yleisestikkin, meidät on otettu täällä positiivisin mielin vastaan.
- Celano on todella kaunis, ja siisti kaupunki. Ei kovin suuri, ja kaikki täällä taitavat tuntea toisensa.
- Celano on rauhallinen, ja kiva paikka asua.
- Ihmiset ovat kiinnostuneet meistä, ja monet pysähtyvät juttelemaan ja kyselemään Suomesta.
- Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin Erasmuksen kautta.
- Monet haluavat oppia suomea, ja olemmekin jo joillekkin opettaneet hieman suomea.
- Ruoka on todella hyvää, ja olemmekin maistanut jo mm. mustekalaa, sekä simpukoita.
- Ruoka on edullista.
- Uuden kielen oppiminen.
- Uusien tapojoen oppiminen.
- Kaikki uudet ruoka-aineet ja ruokalajit.
- Jäätelö on todella hyvää, ja edullista. Kinderjäätelö on tainnut nousta kaikkien suosiksi.

Simpukka-mustekala pastaa

Ja sitten siirrytäänkin niihin ''negatiivisiin'' puoliin:

- Kielimuuri, kaikki eivät ymmärrä meitä, koska täällä ei hirveästi englantia osata. Onneksi kuitenkin jotenkin osaa selittää, niin että se ymmärretään.
- Liikenne on aika hurjaa, turvavöitä ei paljon näy. Ihmiset ajavat todella lujaa näillä mutkaisilla ja ahtailla teillä.
- Alussa siesta vähän sekoitti päätä, nyt alkaa jo vähän tottumaan siihen. ( Siesta on keskellä päivää pidettävä lepoaika. Ihmiset siis menevät töistä kotiin keskellä päivää läpäämään, tai nukkumaan.)
-  Veden maku on hieman outo, alussa kesti tottua siihen kun vettä ei saakkaan juoda suoraan hanasta.
- Karkkivalikoima on aika niukka lähes kaikkialla. Olisi ollut kiva maistella enemmän.

-KATRIINA, MIKKO, ANNE JA JANINA

Ensimmäinen työviikko 

Ensimmäinen työviikko takana, paljon uusia asioita opittu pienessä ajassa ja uusiin ihmisiin tutustuttu.
Työpaikoissa on opetettu paljon uusia metodeja ja italialaisia tapoja.
Työnteko on ollut oudolla tavalla paineetonta sekä opettavaista.
Täällä työkulttuuri on todella erilaista verrattuna Suomen työkulttuuriin.
Jos et ole aamuihminen, tämä paikka sopii juuri sinulle sillä työt alkavat vasta myöhemmin.

Loppuun muutama kuva, ciao!